Jebuland

Noin viikon ajan olen tuntenut Jebun oikean korvan takana näppylöitä. Ensin oli kyse ihan vain parista, ja tuumasin että ne ovat varmaan hyttysenpistoja. Mutta kun niitä siunaantui koko ajan lisää, tein päätöksen käyttää koiraa eläinlääkärillä. Diagnoosi: stafylokokkibakteerin aiheuttama ihottuma. Onneksi ei tarttuva. Lekuri trimmasi pahimmalta ihottuma-alueelta karvat kokonaan pois, ja alta paljastui rumaa pintaa. Hoidoksi määrättiin viikon antibioottikuuri (suun kautta, koska näppylöitä on yksittäin muuallakin kuin niskan ja kaulan alueella) sekä 7-10 päivän sivelyhoito Betadinella ja lääkegeelillä.

Niin ja uinti on sitten kielletty viikon ajan. Ei päästä ensi viikolla springerileirillä vilvoittelemaan veteen.. Onni onnettomuudessa on, että ehdin juuri eilen vaihtaa taippariharkkaryhmästä mejä-ryhmään.

Jebu on varmasti sitä mieltä, että on kiva olla potilas, kun pääsee emännän mukana töihin. Eläinlääkäriasema on työpaikkani naapurirakennuksessa ja työpäivä on ollut sen verran tiivis, etten ole päässyt viemään koiraan kotiin. Eikä sinänsä ole ollut tarvettakaan, kun se osaa käyttäytyä täällä niin fiksusti. Se seuraa kanssani printterille ja tulisi mukaan vessaankin, jos vain antaisin :) Välillä unohdan Jebun läsnäolon ihan kokonaan ja hätkähdän, kun käytävällä kulkiessani takaani kuuluu sen nimilaatasta lähtevää kilkettä.

Hä? Joko lähdetään kotiin?

Kävimme eilen tutulla rannalla harjoittelemassa vesinoutoa. Ensin Jeppe ei ollut lainkaan kiinnostunut menemään veteen vaan nenä vei pusikkoihin. Loppujen lopuksi se kuitenkin innostui hakemaan jokeen heittämiäni keppejä. Dummyn kanssa olikin vähän vaikeampaa - Jebu ei saa siitä kunnon otetta, lieneekö kapistus vielä liian suuri tuon kokoiseen suuhun? Kepit koira jätti noin puolen metrin päähän minusta, ja pitääkin tässä tarkistaa, mitä taipumuskoesäännöt sanovat. Eiliset suoritukset kyllä palkitsin lihapullilla, mutta jos koearvostelu on tiukempi niin sitten pitää kiristää vaatimuksia.

Samalla reissulla kävimme ruokkimassa tuttavien punakorvakilpikonnaa. Ei meinannut tästä operaatiosta taas tulla mitään kun eräs luppakorva olisi koko ajan tunkenut kuonoaan joka paikkaan. Uteliaisuus vain kasvoi kun annoin Jebulle palan seitä ja se tämän jälkeen huomasi, että kilppari syö ihan samaa ruokaa. Vielä kun siirsin Vilperttiä takaisin akvaarioonsa, koira väen väkisin tunki mukaan geimeihin, nousi takajaloilleen yltääkseen lähelle konnaa, ja konna tietysti hädissään rimpuili otteessani. Huh huh!

Näinhän tämä sujuu!

Alla olevassa kuvassa tähyillään kovasti merelle päin: selviävätkö ne isäntäpojat siellä ihan varmasti? Vasemmalla Dara, oikealla Jebu. Synttäreiden kunniaksi molemmat pulikoivat vedessä ja riepottelivat lahjakisuja. Lopuksi nautittiin gourmet-ateria rantakalliolla.

Dara on selvästi ottanut kaksikosta pomon roolin. Välillä se ärhenteli pikkuveikalle ihan tosissaan, kun tämä julkeni tavoitella sen uutta noutolelua.

Kotona Jebu on löytänyt uuden suosikkipaikan: se istuksii ja makailee olohuoneeseen pystytetyn teltan sisällä. Kun kurkistan sisään, se katsoo kysyvästi kuin sanoen "Onko asiaa?" Heinäkuun lopulla pääsemme toivottavasti kokeilemaan telttaa maasto-oloissa.

.. ja näyttää vihdoin myös tykkäävän siitä. Uinti on vielä aika hassunnäkyistä: Jebu ikään kuin hyppää uinnille kun jalat eivät enää yletä pohjaan, ja välillä se kauhoo etutassuillaan niin ponnekkaasti eteenpäin että pärske vain käy. Eniten minulla oli naurussa pitelemistä, kun heitin Jeebenille kepin ja se lähti sen perään: kesken uinnin keppi katosi hetkeksi näkyvistä, jolloin koira laittoi takajalat pohjaan ja kuikuili kepin perään pystyasennossa etukäpälät pinnan yläpuolella.

Itse olin uintireissun jälkeen aivan mudassa ja märkä. Olin joutunut houkuttelemaan Jepen uintisyvyydelle kahlaamalla pehmeää mutaista pohjaa pitkin puolireiteen saakka, housunlahkeet käärittyinä ylös. Kastuin sitten kuitenkin paitaa myöten :) Uimissession jälkeen Jebu vielä villiintyi täysin ja kaahasi ympäriinsä hullun kiilto silmissään. Ei siinä voinut muuta kuin yrittää välttää törmäyksiä!

Muutenkin kesäkuu on ollut Jepánderokselle iloista aikaa. Juhannuksena matkasimme saaristoon ja koissu sai juoksennella paljon vapaana. Asustimme ihan lauttasataman tuntumassa, ja sekä Ougen että Jebun mielipuuhaa tuntui olevan lauttaliikenteen tarkkailu. Monenmoiset virikkeet ja meri-ilmasto tekivät sen, että koira oli aivan poikki kotiin palatessamme; istui vain tokkuraisena lattialla päätänsä roikottaen, kun kutsuin sitä iltapalalle. Matka oli niin onnistunut, että aiomme suunnata sinne uudestaan heinäkuun lopulla, mutta tällä kertaa teltan kanssa.

Ja perjantainahan Jebu vietti synttäreitään. Mitään juhlan tapaista ei kuitenkaan tullut järjestettyä, koska minun ja Ougen piti käydä Marttilassa ja Jeppe oli sen aikaa (eli lähes koko illan) hoidossa. Tänään olemme menossa Dara-siskon mökille, ja ehkäpä siellä tulee sitten nostettua malja sisaruksille.. tai jotain. Pitää poiketa kaupan kautta ostamassa 1-vuotiaille herkkumakkaraa.

Lomani alkaa viikon päästä. Ohjelmassa on springerileiriä, Visulahtea ja mummolassa oleilua ennen kuin palaamme hetkeksi kotiin (Tall Ships Race on pakko nähdä!) ja jatkamme vielä hetkeksi saaristoon. Olen ilmoittanut Jebun taipumuskokeeseen elokuun lopulla, joten kokeen eri osioita pitää nyt harjoitella ahkerasti riippumatta siitä, missä kulloinkin mennään. Springerileiriltä saa varmasti hyvää oppia ja ohjeistusta. Mikä tärkeintä, uiminen sujuu nyt, ja noutokin joten kuten.

Huh, nyt näyttelyt ovat joksikin aikaa ohi. Kävimme viime viikonloppuna hakemassa EH:n sekä Salosta että springerspanieleiden erikoisnäyttelystä Karkusta. Salossa Jebu esiintyi (tai esitettiin?) melko mukavasti; ei ihan pysynyt aloillaan ja veti väkisin selkäänsä kyyryyn, mutta ravi oli ihan hyvää. Tai siis, Jebu sentään suostui ravaamaan. Toisin kävi Karkussa: Jeppe oli varttia aiemmin tavannut elämänsä rakkauden, Daran, ja vaikka tämä oli viety pois junnu-urosten esiintymisen ajaksi, ei keskittymisestä tullut mitään. Koko ajan piti päivystää teltoille päin että josko se Dara ilmestyisi sieltä. Ravaaminenkin oli vähän niin ja näin: teltalle päin mentiin hyppylaukalla, takaisin tuomarin päin vastentahtoisella ravilla. Ja miten näyttikin siltä että kaikki muut kehässä olevat junnut käyttäytyivät niin moitteettomasti.. Sen lisäksi että ne olivat kaliiberia jämäkämpiä kuin meitin koira. Tulipahan taas todettua se, että Jebu on hitaasti kypsyvää tyyppiä!

Daran lisäksi Karkussa olivat Jepen sisaruksista Helmi (mikä sähäkkyys!) ja Paavo. Myös Romppu-isä oli paikalla. Sisarukset saivat kehien hetken temmeltää vapaasti metsänlaidassa, ennen kuin kotimatka alkoi. Nyt on sitten aika alkaa treenailla taipumuskoetta varten ja antaa karvan kasvaa rauhassa, jotta heinäkuun springerileirillä olisi mahdollisimman paljon harjoitusmateriaalia trimmauskoulua silmällä pitäen. Hyvässä lykyssä olen ensi vuoteen mennessä harjaantunut niin hyväksi trimmaajaksi (= en ole saanut aikaiseksi liian törkeää jälkeä), että keväällä voimme osallistua pariin näyttelyyn nuorten luokassa.

Eilen näin ja kuulin Jebusta aivan uuden piirteen. Seisoimme kadun varrella ja ohi kulki hälytysajoneuvo sireenit ulvoen. Yhtäkkiä hätkähdin, kun vierestäni kuului pitkä matala ulvaisu: Jeppehän se siinä ulvoi vastaustaan ambulanssille, kuono pystysuorassa ylöspäin. Näin kävi vielä toistamiseen bussipysäkille, kun ohi meni kaksi hälyttävää ambulanssia. Alkukantainen koira?

***

Ja tässä Salon ja Karkun arvostelut.

Salo 6.6.2009: "Hyvän tyyppinen uros, jolla melko hyvä pää. Suurehkot korvat. Oikea purenta. Hyvät pään linjat. Turhan paljon kaulanalusnahkaa. Hyvä kaula ja ylälinja. Saisi olla kulmautunut paremmin. Rinnan tulee vielä täyttyä. Ylälinja ei aivan korrekti. Esitetään hieman kevyessä kunnossa. Liikkuu edestä löysin kyynärpäin. Takaliike ok. Askelmitta hieman lyhyttä. Karvanlaatu erinomainen."

Karkku 7.6.2009: "11 month dog, head still needs to develop. Correct neck and shoulders, nice topline, well set tail, movement still needs to develop."